torstai 3. tammikuuta 2013

Viime keväästä asti

olemme olleet  mummo ja ukki kahdelle suloiselle pojalle, joten ihana on ollut seurata heidän touhujaan ja tarmokkuutta sekä hauskoja juttuja. Elämäämme on siis tullut lisää vauhtia ja mielenkiintoisia hetkiä. 
Oma kiinnostus valokuvaamiseen heräsi jo muutama vuosi sitten ja olenkin innokkaana kuvannut luontoa, maisemia, kukkasia ja oman perheen arjen touhuja jne. Mutta kuvauskohteena on ollut viime keväästä asti mummon lapsoset, alkuaikoina valokuvaaaminen kiinnosti myös poikia ja he halusivat katsoa heti millaisia kuvista tuli. Molemmat pojat ottivat myös itse paljon kuvia. No nyt he ovat tottuneet, että minulla on aina kamera mukana ja kuvaan heitä, mutta se ei enää niin häiritse ja keskeytä leikkejä eikä muita heidän puuhiaan.
Tänään he kävivät kyläilemässä ja ajattelin että nytpä kuvaan heitä jälleen. Toinen lapsosista nukkui tullessa ja toinen keskittyi katsomaan pikkukakkosta, ainoastaan heidän perheen söpö pentukoira kiinnostui kuvaamisestani.







Loppuillasta vauhtia riitti ja maltoin itsekin olla ilman kameraa.




2 kommenttia:

  1. Mukava blogi ja kauniita valokuvia.Minullakin on lapinkoira, tosin mustempi värityksetään kun tuo sinun koirasi!Niin, ja kiva kun liityit blogini lukijaksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos!
    Joskus kauan sitten minulla on ollu kaksi ihanaa belgianpaimenkoiraa. Tuo lapinkoira on poikani koira, mutta usein kyläilee meillä :). Nyt on vähän koirakuumetta jälleen, jos sitten kesälomalla...
    Sinun blogissa vierailen mielelläni, ne talviset maisemat aivan huikean ihania.

    VastaaPoista